Päivät ne vain kuluvat ja kuluvat…

Tässä tulee lomapäivitys teille, joita kiinnostaa! Serkkuni “kovisteli” minua päivittämättömästä blogista ja oli sitä mieltä, että matkastamme täytyy saada lukea lisää – joten tässä, ole hyvä, Anders! :) Kirjoitanhan minä jos joku haluaa lukea :)

Mutta paljon uutta ilmoitettavaa minulla ei ole… Tuntuu siltä, että päivät kuluvat aika nopeasti täällä ja on ihanaa, ettei meidän tarvitse suunnitella kotimatkaa vielä pitkään aikaan! Tytöt, Jocki ja minä viihdymme kaikki kuin kalat vedessä, jossa me myös vietämme suurimman osan hereilläoloajastamme. Tilde ui sekä uima-altaassa että meressä ja Meja viihtyy enemmän maankamaralla tutkien ja tekien omia juttujaan.

Päivät näyttävät aika samanlaisilta… Heräämme kohtuulliseen aikaan, noin 07:30 ja syömme rauhassa aamiaista ulkona valtavalla terassillamme. Sitten suuntamme rannalle tai uima-altaalle, kunnes on aika syödä jälleen. Sen jälkeen on Mejan päiväunien aika. Sen aikaa löhöämme terassilla tai altaalla Tilden kanssa (joka hyvin hanakasti on sitä mieltä, ettei Hän todellakaan nuku päiväunia, riippumatta siitä, kuinka väsynyt hän on). Tämä on sitten aiheuttanut jonkin verran uhmaa ja ylimääräistä kinastelua, mutta se kuuluu arkeen. Siestan jälkeen on jälleen ohjelmassa uima-altaalla tai rannalla oleilua ja sitten taas ruoka-aika… Ruoka pääsee täällä aika suureen osaan :) Sen jälkeen emme oikein järjestä sen suurempaa ohjelmaa vaan otamme rennosti terassilla, pistämme pystyyn pienen “muumidiscon”, ruokimme “kotieläimiämme” (tällä kertaa etana), katselemme liskoja seinällä tai teemme jotain muuta hauskaa ennen tyttöjen nukkumaanmenoa.

Olemme ehtineet olla täällä viisi päivää ja hitaasti, mutta varmasti alan oppia talon tavoille. Esimerkiksi sen, että suihkussa käydessä minun täytyy ensin vääntää hanaa kuumimmalle niin, että talon kaikki valot himmenevät (!!?!). Sitten kun vesi on lämmintä täytyy minun kalttauksen välttämiseksi nopeasti vääntää hanaa kylmemmälle, kunnes valot loistavat normaalisti… silloin vesi on sopivaa :) Terassin ovi täytyy muistaa sulkea täysin kun alkaa hämärtää, muuten meiltä löytyy korentoja ja liskoja… Sellaisia pieniä asioita opimme joka päivä, itse asiassa aika hauskaa!

Olemme löytäneet lempiravintolamme, joka sijaitsee kivenheiton päässä talostamme. Siellä tarjoillaan niin uskomattoman hyvää ja monipuolista ruokaa. Valitettavasti tytöt (etenkin Tilde) eivät pidä mauista, joten tähän mennessä he ovat syöneet paljon riisiä ja ranskalaisia perunoita.  Minä sen sijaan olen aivan myyty ja kokeilen joka päivä jotain uutta. Olen syönyt parasta maistamaani kalaa ja mietin jo, kuinka voisin saada aikaiseksi jotain samankaltaista kun tulemme kotiin.

Tänään kävimme jännässä ravintolassa nimeltä Hot Pot. Siellä saimme grillata ruokamme itse kartionmuotoisella grillillä, joka asetettiin pöydälle. Grillissä oli myös “vallihauta”, jossa keitimme nuudeleita, katkarapuja, sieniä, sipulia ja muita vihanneksia, joiden nimiä en tunne koska he osasivat nimetä ne vain thain kielellä… Ja yllättäen tytöt söivät eniten tässä ravintolassa… Meja söi jopa pari katkarapua ja nuudelit he imiviät itseensä huimalla vauhdilla. Ja minä väitän, että jos selviämme ilman vatsavaivoja tämän ravintolakäynnin jälkeen, selviämme kyllä koko matkan ajan ilman ongelmia!

Valitettavasti unohdin kameran talolle, joten tällä kertaa ei ole kuvia ravintolasta, mutta käymme siellä varmasti uudelleen, joten saatte kuvia myöhemmin.

Jälleen kerran olen yllättynyt siitä, kuinka huonoa englantia thaimaalaiset osaavat. Minulla oli mukanani nuori mies, joka hoitaa pihaa ja aluetta, jolla asumme ja kysyin suolan perään, jonka jälkeen hän alkoi esitellä minulle suklaata… :) Mutta jos on hieman kärsivällinen menee kaikki oikein hyvin… Hakuna matata :)

Me siis nautimme ja voimme hyvin. Kaikki ovat onneksi pysyneet terveinä ja ilman loukkaantumisia, paria naarmuista polvea lukuunottamatta! Meja on päättänyt, ettei hän enää käytä vaippaa päivisin ja se on itse asiassa mennyt oikein hyvin… juoksemme potalla koko ajan ja eniten illalla, kun hän on äkännyt, että pääsee nousemaan sängystä silloin :) Joten saa nähdä, pääsemmekö eroon vaipoista tällä matkalla *toivoo, toivoo* Luulen myös, että Meja oikeastaan on ulkomaalainen… hän on nimittäin jo oppinut melkein enemmän sanoja englannin ja thain kielillä kuin mitä hän osaa ruotsiksi… Thank you ja kob khun ka (tai miten se nyt kirjoitetaankaan) sanoo hän komeasti :)

Leivon parhaillaan leipää itselleni ja keittiössä tuoksuu taivaalliselta… kohta haukkaan tuoretta leipää… Pakkasin mukaan MixWellin täysjyväleipäseosta, hieman kuivahiivaa ja leipävuoan, jotta minulla olisi tuoretta leipää koko matkan ajan! Hyvä veto!

Ja hieman kuvia teille syyspimeyteen! :)

Halaus!

P.S. Mobo, mitä mieltä olet Mejan valitsemasta vessalukemisesta? :)

P.S. 2. Calle ja Marita, voi olla, että saatte ostaa minulle kirjan, ennen kuin tulette. Olen jo lukenut loppuun sen, joka minulla oli mukana ja nyt minun olisi pakko saada tietää, miten Nälkäpeli loppuu!

(ja jälleen: jos haluatte nähdä kuvia, kurkatkaa tänne)

Share

Nyt olemme täällä!

(Tämä blogikirjoitus tulee hieman jälkikäteen, mutta tässä kuitenkin hieman matkastamme)

Olemme nyt viettäneet ensimmäisen päivämme thaimaalaisella maaperällä. Olemme väsyneitä, mutta onnellisia siitä, että olemme perillä. Lähdimme kotoa heti lounaan jälkeen, jottei meille tulisi kiire. MINÄ olin silloin päätellyt, että olisimme lentokentällä kolme tuntia ennen kuin kone nousee… koska MINÄHÄN olin tarkistanut, että lento lähtee klo 17:00. Helsinki-Vantaan lentokentällä katsoin tarkemmin lentolippuani ja hups, lento lähtee vasta 18:30. Vältyimmepähän kiireeltä :)

Joten kahden tunnin automatkan, viiden tunnin lentokenttäodottelun, kymmenen tunnin lennon (hyvin pienellä unimäärällä, yölennosta huolimatta) ja vielä melkein kolmen tunnin talolle vievän automatkan jälkeen täytyy kyllä sanoa, että tyttäremme ovat uskomattomia. Olivathan he väsyneitä lennolla ja Mejalla oli hieman vaikeuksia rauhoittua unille (hahaa, olisittepa nähneet hänet vauvakaukalossa, jonka lainasimme konessa, meidän “pieni vauvamme” ei ole enää niin pieni, mutta oli meidän kyllä mukavampi olla näin!), mutta rauhallisempia ja kiltimpiä lapsia en kyllä ole nähnyt. Jopa automatka talollemme sujui ilman pienintäkään kitinää (vaikka se kesti kauemmin kuin suunniteltu johtuen monesta kuljettajan tekemästä pysähdyksestä, milloin mistäkin syystä). Lähinnä minä olin vähällä menettää kärsivällisyyteni ja kerta toisensa jälkeen ihmettelin, kuinka pitkä matka vielä mahtoi olla jäljellä :)

Mutta täällä perillä olemme jo ehtineet purkaa matkalaukkumme ja asettua taloksi, uineet altaassa kunnes olimme ryppyisiä kuin rusinat, leikkineet puistossa, syöneet ruokaa ja jäätelöä, leikkineet rannalla ja viimein nukahdimme kaikki samassa makuuhuoneessa, minulla ja Jockilla molemmilla sammunut tytär syleilyssä. Heräsin hieman myöhemmin, herätin Jockin joka nyt istuu katsomassa Solsidania (Onnea onkimassa) iPadillä (loistava tekniikka!)…mutta nyt kiitämme tästä päivästä ja menemme pehkuihin toivoen toista ihanaa päivää huomiseksi.

Over and out!

Täältä löydät kuvia matkastamme.

Share

Gluteenittomat karjanpiirakat munavoilla

Nämä kuuluvat aivan selkeästi suosikkeihini. Niiiin hyvää ottaa karjalanpiirakka munavoin kanssa. On se vain niin, että karjalanpiirakat eivät ole mitään ilman munavoita. Nämä gluteenittomat karjalanpiirakat kelpaavat myös miehelleni, joten voimme nauttia niistä yhdessä. Yhdestä erästä tulee 10-15 piirakkaa, riippuen hieman siitä, minkäkokoisia niistä haluaa. Suosittelen lämpimästi näitä, jos haluaa jotain suolaista ja hyvää syötävää. Ne sopivat loistavasti välipalaksi. Valmistusaika on noin kaksi tuntia kohoamisaika mukaan lukien, mutta ovat varmasti vaivan arvoisia. Tässä on resepti:

 Gluteenittomat karjanpiirakat munavoilla

Taikina:

  • 25 g hiivaa
  • 2½ dl vettä
  • 2 rkl öljyä
  • ½ dl Fibrexiä (sokerijuurikaskuitua)
  • ½ rkl psylliumkuitua (Fiberhusk)
  • ½ tl suolaa
  • 2 dl gluteenitonta karkeaa jauhoseosta
  • 2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta

Täyte:

  • Noin 3 dl valmista riisipuuroa
  • 1 kananmuna

Taikina:

  1. Murenna hiiva kulhoon. Kaada lämmitetty vesi (37°C) ja öljy hiivan päälle ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut.
  2. Lisää Fibrex, psylliumkuitu ja suola. Sekoita ja anna turvota 10 minuuttia.
  3. Sekoita joukkoon jauhot ja työstä taikinaa voimakkaasti (vaivasin itse käsin ja se toimi oikein hyvin. Voit myös käyttää yleiskonetta, jos sinulla on sellainen). Taikina saa olla aavistuksen tahmeaa, mutta ei siinä määrin, että sitä tarttuu paljon käsiin.
  4. Peitä kulho ja anna kohota noin tunti.

Täyte:

  1. Keitä riisipuuro pakkauksen ohjeiden mukaan. Keitin itse kahden hengen annoksen, josta riitti ja jäi ylikin.
  2. Sekoita keskenään jäähtynyt puuro ja kananmuna.

En muuten suosittele imurointia puuronkeiton aikana. Kaikki kunnia multitaskaukselle, mutta sopivan hetken valinta voisi mennä paremmin…

Leivonta:

  • Säädä uuni 250°C.
  • Jauhota työpöytä ja vaivaa taikina hyvin. Jauhota myös kädet hyvin, ettei taikina tahmaa niitä.
  • Ota pieni pala taikinaa (niin, että kokonaismäärästä tulee 10-15 kpl) ja muotoile palloksi. Kaulitse ohueksi soikioksi. Tee samoin lopulle taikinasta.
  • Aseta pitkulainen nokare riisipuuroa jokaisen taikinakuoren keskelle. Taita taikinareunat täytteen yli ja rypytä ne, jättäen piirakan auki keskeltä, jotta täyte saa hieman väriä.

Munavoi:

  • 50 g voita
  • 2 kovaksi keitettyä kananmuna
  1. Ota voi esille hyvissä ajoin, jotta se ehtii lämmetä huoneenlämpöiseksi.
  2. Kuori kananmunat ja murskaa tai pilko pieniksi paloiksi.
  3. Sekoita. Jos käytät suolatonta voita voit lisätä suolaa oman makusi mukaan. Anna levätä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua (muista valmistaa tarpeeksi munavoita, se tekee yleensä kauppansa!) :) SLURPS!

Share

Appiukon opissa

Olemme olleet viikon kestävällä rentouttavalla (ja vauhdikkaalla) lomalla Pohjanmaalla. Jaakon päiviä vietetään perinteikkäästi koko viikon ajan eikä tämä kerta ollut poikkeus. Otin tilanteesta vaarin ottamalla oikein rauhallisesti ja yritin olla istumatta tietokoneella kovin paljoa. Sen sijaan opetti anoppini Calle minulle kalafileerauksen jalon taidon. En ollut koskaan aiemmin tehnyt sitä… ehkä siksi, että minua on aina hieman inhottanut käsitellä limaisia kaloja. Tämä osoittautui kuitenkin aivan turhaksi! Calle oli ostanut kaksi keskikokoista kirjolohta – yhden “mallikalan” itselleen ja minulle toisen, jolla sain harjoitella (hyvin pedagogista, täytyy sanoa! Mutta hän onkin opettanut poliisikoulussa (voin kertoa hyvin ylpeänä!) :) ).

Vakaalla kädellä ja rauhallisella äänellä kertoi Calle minulle vaihe vaiheelta, mitä, miten ja miksi hän teki niin kuin teki. Sitten oli minun vuoroni ottaa reipas ote limaisesta kalasta, joka pienen talouspaperikäsittelyn jälkeen ei ollutkaan limainen. Sitten aloin leikata terävällä fileerausveitsellä ja se oli oikein hauskaa… Opettajani valvoi takanani (hieman hermostuttavaa, kyllä, mutta myös turvallista) ja oikaisi minua tarpeen tullen. Sain kun sainkin fileet irti ja ne olivat jopa oikein komeat. Ylpeänä voin myös kertoa, että sain poisfileerattua ruodot toisesta fileestä samalla kun irrotin sen selkäruodosta. Se, kuulkaas, ei ole helppoa… Miten sen tein jää mysteeriksi, se vain tapahtui! :)

Nyt minun vain täytyy hankkia hieno ja terävä fileerausveitsi ja jatkaa harjoituksia. Savustimen me olemme jo hankkineet tänään, joten kohta täällä savustetaan kalaa!

Tässä hieman kuvia Calle-apen fileekoulusta:

Share

Se ylitti kaikki odotukset!

Nyt olemme taas kotona uskomattoman hauskan ja mielenkiintoisen viikonlopun jälkeen. Voin vannoa, etten kertaakaan ole katunut päätöstäni seurata vaistoani ja osallistua Valion reseptikilpailuun! Nyt palkinto on lunastettu ja uskallan väittää, että kaikki mukana olleet olivat perjantain tapahtumaan tyytyväisiä.

Saavuimme Kokkikoulu Espaan perjantai-iltapäivänä kello neljältä täynnä odotuksia tulevasta. Meitä vastassa oli erittäin mukava nainen, paikan emäntä nimeltä Annika, joka tarjoili meille kuohuviinilasilliset heti saatuamme ulkovaatteet naulaan. Annika piti lyhyen esittelyn koulun toiminnasta mutta minun on myönnettävä, etten ehkä ihan kaikkea kuullut, koska yritin salaa bongata illan päätähteä (en siis tarkoita itseäni vaan “julkkiskokki” Tomi Björckiä). Enkä usko olleeni ainut joukossamme joka mietti, onko hän todella  paikalla. Annikan kerrottua omansa esittäytyi pitkän meriittilistan omaava keittiömestari Anssi Nurminen. Hän kertoi kokkaavansa kanssamme, jonka jälkeen aloitimme reseptien läpikäynnin. Ensimmäinen ajatukseni oli “jahas!”, jonka jälkeen muistin äitini varoituksen sanat: “Älä Mia sitten pety, vaikkei se Tomi olekaan paikalla tai käy vaan kääntymässä”. Siksipä päätin pitää hauskaa parhaiden ystävieni kanssa ja nauttia hyvästä ruoasta… ja viinistä, enkä olla pettynyt, etten saanutkaan tavata Tomi Björckiä.

Kun olimme ehtineet puoliväliin reseptiä soi ovikello. Anssi katsoi ulos ikkunasta ja tokaisi salamyhkäisesti: “Niin, saamme vielä yhden vieraan.” Katsoin Lenaa, joka vastasi katseeseeni ja iski silmää hymyillen. Ehkä saisimme kuitenkin kunnian tavata yhden Masterchef Suomen tuomareista… ja sisään marssi itse Tomi Björck!!

Olo oli hieman epätodellinen, koska hän on on TV:stä tuttu mutta seisoi yhtäkkiä kanssamme samassa huoneessa. Tuntui epätodelliselta ja ensi alkuun hieman hermostuttavalta! :)

Jakauduimme niin, että miehet hoitivat alkuruoan ja pääruoan numero kaksi. Me naiset hoidimme ensimmäisen pääruoan ja jälkiruoan. Täällä kerron, mitä valmistimme. Me valloitimme omat puolemme keittiöstä ja Anssi sekä Tomi olivat keskellä ja auttoivat siellä, missä apua tarvittiin. Unohdin hermostuneisuuteni aika nopeasti ja kokkailin täysillä. Oli niin uskomattoman hauskaa laittaa ruokaa, kun kaikki raaka-aineet ja apu olivat käden ulottuvilla ja Annika siivoili jälkiämme… sekä täytti viinilasejamme joka kulauksen jälkeen. Tai siltä ainakin tuntui! Me otimme tilaisuudesta vaarin ja kysyimme Tomilta ja Antilta kaiken, mitä ruoanlaitosta keksimme kysyä. Täytyy sanoa, että he ovat kaksi erittäin mukavaa ja sympaattista kokkia! Äitini varoitus olla odottamatta liikoja osottautui siis turhaksi ja voin väittää, että ilta todella ylitti odotukset! Tomi osallistui ruoanlaittoon kanssamme ja jäi vielä seuraksemme ruokailun ajaksi, ja kyllä meillä oli rattoisaa! Sekä englanti että suomen kieli soljui, mutta se voi hieman olla Annikan ansiota, koska hän oli ottanut tehtäväkseen täyttää uskollisesti lasejamme.

Jokainen ruokalaji esiteltiin kokkailijan toimesta, joten kun pojat olivat keittiössä laittamassa ruokia lautasille, nautimme me tytöt hetkestä ja toistemme seurasta. Anssi oli päättänyt, että jälkiruoan asettelee esille Tomi. Hän sai myös samalla perustella meille, miksi tekee juuri niin kuin tekee. Lopputulos olikin sitten sen mukainen – kaunis! Hirmu kiinnostavaa nähdä ammattilaisen työskentelevän ja samanaikaisesti kertoa, miksi tekee mitkäkin asiat. Minä imin innolla itseeni vinkkejä ja viisaita neuvoja.

Ruoka oli aivan omassa luokassaan, joten sehän osoittaa, että oikealla reseptillä ja oikein kootulla ruokalistalla voi Matti Meikäläinenkin onnistua keittiössä. Jälkiruoka oli aivan selkeä suosikkini… se oli vain uskomattoman hyvää!

Ennen ruokailua oli Anssi järjestänyt meille tuoksukilpailun. Saimme nuuhkutella 16 kpl kyniä, jotka kaikki sisälsivät eri esansseja: sitruunasta ja omenasta kalaan ja terpentiiniin. Kilpailun voitti Lotta, jolla oli 16/16 oikein, vau! Ja kaikesta parasta oli, että hän päihitti Tomin yhdellä pisteellä! :)

Olin etukäteen hieman miettinyt, miten puhuminen sujuisi mutta se ei ollut ongelma eikä mikään. Anssi vaihtoi heti englanniksi, kun selitimme tilanteen ja koko illan kuului keittiössä komea sekoitus ruotsia, suomea ja englantia. Jokusen lauseen saksaakin oli keittiömestari rohjennut sanoa ennen kuin lähdimme.

Sitten lähdimme Tomin seurassa katsastamaan hänen omat ravintolansa Gajinin ja Boulevard Socialin… aika jännä nähdä ihmisten reaktiot, kun Tomi käveli ovesta sisään. Voi vain kuvitella, miten kaikki puheensorina loppui, kun kaikkien katseet kääntyivät ovelle. Tomi peruutti sanoen, että ravintolassa oli liian ahdasta… :) Mutta asiakkaat saivat varmasti rahoilleen vastinetta ;) Me kävimme parissa muussa ravintolassa Tomin palatessa töiden pariin, ja päätimme sitten illan Boulevard Socialissa. Hienoa illassa oli myös se, että pääsin hieman nauttimaan omasta ajasta elämäni miehen kanssa ilman kahta ihanaa pirpanaamme! Sitäkin tarvitaan joskus! Joten voin vain kertoa, että tämä voitto ylitti kaikki odotukseni ja päättää parilla kuvalla illasta:

Share

Nyt on aika korjata kilpailun hedelmät!

Vihdoin ja viimein on se päivä, jolloin pääsen lunastamaan Valion reseptikilpailun palkinnon! (Tällä reseptillä voitin) Tilaisuutta siirrettiin kertaalleen, mutta nyt olemme vihdoin matkalla. Mnä kera viiden “sous chefini” saamme kokata Tomi Björckin kanssa! Onpa hauskaa ja jännää! Tyttäremme ovat hyvässä tallessa isoäidin luona ja nauttivat varmasti hetkestä ilman äitiä :) Sulkiessani oven takanani olin kuulevinani kuiskauksia popcornista ja elokuvasta, joten heillä ovat kyllä asiat hyvin! Lotta, Jocki ja minä istumme junassa joka (toivottavasti, VR:n tuntien) vie meidät Helsinkiin, missä tapaamme Lenan, Florianin sekä Larin. Lisään myöhemmin hieman kuvia illasta, mutta nyt aion vain nauttia tästä elämyksestä ja imeä itseeni niin paljon tietoa ja vinkkejä kuin mahdollista. Joten nyt Gluteeniton Muumimamma kirjautuu ulos ja on vain gluteeniton parin tunnin ajan ja nauttii aikuisseurasta :)

Hieman esimakua siitä, mitä tulemme kokkaamaan tänään: Alkuruoaksi grillattuja jättikatkarapuja, täytettyä mustekalaa (!!) ja salaatista grilliparsan kera. Pääruoka koostuu jerk-kanasta, itsetehdystä mausteisesta makkarasta sekä salaatista paahdetun paprikan ja vuohenjuuston kera. Toiseen pääruokaan kuuluu marmoroitu häränfilee, mangochutney ja inkivääri-coleslaw. Jälkiruoaksi laitamme sitruunaruohopannacottaa, mysliä ja marjoja sekä vadelmasorbettia. Slurps, vesi herahtaa jo kielelle… Hieman epäileväinen olen kyllä mustekalan suhteen, eikä makkara kuulu suosikkeihini (vaikka olenkin suomalainen!) – mutta nyt jos koskaan on hyvä siirtää ennakkoluulot syrjään ja maistella ruokia avoimin mielin!

Te, jotka olette kiinnostuneita siitä, missä tulemme olemaan tänään, voitte käydä näillä sivuilla ja katsastaa hieno paikka nimeltä Kokkikoulu Espa. Paikka ei ole nimensä mukaan kokkikoulu, vaan ravintola, jonka liikeidea perustuu siihen, että eri ryhmät tulevat sinne laittamaan ruokaa yhdessä koulutettujen kokkien kanssa.

Tulee myös olemaan kiinnostavaa nähdä, kuinka joustavaa ja kielitaitoista ravintolan henkilökunta on. Jocki (minun aviomieheni), Lotta, Lena (molemmat parhaita ystäviäni) ja minä hallitsemme kaikki suomen ja englannin kielet, mutta suosimme ehkä kaikesta huolimatta ruotsia. Meillä on mukana myös Lotan avomies Lari, joka on suomenkielinen ja osaa englantia, mutta jolla on vaikeuksia ruotsin kielen kanssa… ja Florian joka puhuu saksaa äidinkielenään, sujuvaa englantia ja miltei täydellistä ruotsia, muttei suomea. Haastava porukka, toisin sanoen :) Mutta kun koneeseen on kaadettu hieman viiniä, puhun vaikka saksaa! ;)

Nyt siis istumme junassa – Lotta, Jocki ja minä, täynnä odotuksia. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen hiukan hermostunut, mutta kyllä tästä hyvä tulee!

 

 

 

 

Hei vain, nyt täyttämään mustekalaa!

Share